Voit myös katsoa suoraan

Siis niin mikä?!

Alussa oli...?

Lounelan asteikko argumentaatiolle syntyi eräänä kovin kauniina toukokuisen päivän iltana uutisryhmässä sfnet.atk.sodat (s.a.s, myös .sodat), kaikkien yhtään järkevämpien, vähemmissä määrin fanaatikkojen luultavasti istuessa lähiterassillaan nauttimassa esimerkiksi kullanvärisiä virvokkeita tutkiessaan elämän syvempiä salaisuuksia, ja nauttien tuosta ah! niin harvinaisesta valoilmiöstä.

Kyseessä oleva uutisryhmä ei suinkaan ole fanaatikkojen ja/tai hullujen puutteessa (ks. kotisivultani jälkimmäisistä), joten on hyvin vähäisissä määrin yllättävää, että pitkään puhutun rautalangan, tai peräti rautakangen vääntämisestä tuli ongelma: rautakanki on toki selkeämpää, mutta kuinka paljon? Onko muutakin kuin nuo kaksi?

No entäs sitten?

Epätietoisuus iskee...

Tämän ennustamattoman tarpeen kategorisoida ja nimetä argumentointivahvuuksia osuessa kohdalle katsoin kansalaisrohkeutta tarvittavan, ja yhtään sen kummempia odottamatta rakensin listan sekä julkistin sen s.a.s:iin. Asteikko otettiin suurella riemulla ja vilpitöntä vahingoniloa tuntien välittömästi käyttöön, sekoittamaan monien pahaa-aavistamattomien kirjoittajien konseptit.

...kehittyy...

Alta aikayksikön listan sisältö oli nimetty Lounelan asteikoksi, ja kaikenlaisia eksoottisia rakenteita kuten putkia yritettiin tarjota vaihtoehdoiksi, mutta nämä tukahdutettiin alkuunsa.

...ja leviää...

Hyvin pian kuului vaatimuksia asteikon julkistamisesta webin kautta, jotta siihen voisi viitata. En kuitenkaan pitänyt tätä alkuvaiheessa suurena ongelmana, kun kaikilla oli tuoreessa muistissa vielä koko asteikko, ja useilla varmaan vielä tiedostossa levylläkin. Huolestuttavaa oli kuitenkin, että .sotiin alkoi valua -- niin kuin aina tapahtuu -- nyypiöitä, siis uusia lukijoita, jotka eivät tunteneet .sotien kulttuuria ja historiaa. Alkoi tulla tunne että tarttis tehrä jotain.

Myös laajennuksia ehdotettiin, mutta niitä ei ole (vielä?) toteutettu.

...ja leviää...

Yllättävän nopeasti asteikosta siis oli tullut perustyökalu .sodissa, mutta pian viitteitä näkyi muuallakin sfnetin uutisryhmissä. Nyt alkoi jo tulla hätä housuun, vaikka työkiireiden vuoksi en ehtinyt ja jaksanut tuota ehdotettua julkistusta toteuttaa.

Vihdoin viimein, alla on itse asteikko.

Lounelan asteikko argumentaatiolle

Itse asteikko on siis pelkistettynä seuraava:
  1. Selitetään kiltisti, kärsivällisesti ja selkeästi.
  2. Otetaan esille rautalanka, josta puuttuu ylenmääräinen löysyys.
  3. Olisikohan hiilihangon varrella yhtään enempää menestystä?
  4. Seuraavaksi kokeillaan betonirautaa.
  5. Rautakanki on sitäkin selkeämpää.
  6. Nyt ollaan jo pääsemässä vauhtiin; ratakisko käyttöön.
  7. Ohhoh. Onpas kova pää. No, kokeillaan 1. asteen siltapalkkia.
  8. Uhhh. Ei auta. No, kokeillaan kevyttä rakennuspalkkia.
  9. Äyh! Ei vieläkään usko. No, keskijäreä siltapalkki esille.
  10. Huonosti menee. Järeä rakennuspalkki esille.
  11. Taitaa olla toivoton tapaus. Järeä siltapalkki käyttöön.
  12. Kyseessä on täydellinen idiootti, joka ei usko eikä jummarra kuitenkaan. Lakaistaan rippeet pellolle.

Yleistä

Monet ikävä kyllä (kuin myös!) innostuvat keskustelemaan tarpeettoman raskailla argumenteilla ihan alkuvaiheissa, ja sitten huuli pyöreänä ihmettelevät, että mihin sitten siirrytään kun jo alkuvaiheessa yritetään noita järeitä menettelyjä, ja opponentti hyppää ketterästi siltapalkin alta pois. Ei kannata, parempi ensin väsyttää opponentti noihin kevyempiin menettelyihin.

Ja jos siltapalkin selitysvoimaa epäillään, voin mainita että oli ihan mukavan järeätä kamaa tuolla NYkissä, Brooklynin surullisenkuuluisa silta esimerkiksi. Mutta onkosta paperikoneiden telat umpiterästä? Olisi meinaan varsin jyty selitysväline...

Entäs muut?

Ja toisaalla
kun Linturi & co hutkivat toisiaan ja katsojia kirveillä, sehän on vielä pientä. Olisivat käyttäneet edes rautakankia; ulottuvuus on oleellisesti parempi, selitysvoima ihan mukava, ja kunnon massalla ei kauheasti tarvita edes voimaa että tulee katsomossa pahaa jälkeä. Kirveellä sentään täytyy osua suhteellisen tarkasti, eikä sen lappeella ole likikään niin hyvää tehoa kuin terällä, minkä lisäksi jos se on sopivalla tavalla vinossa, se helposti kääntyy ja ote kirpoaa; niinpä sen oikea asento on myös varsin tärkeä, ihan turhan vaivalloista. Jonkun siltapalkin jäljiltä sitten ei olisikaan ollut "taistelukentällä viruvia sivullisia" vaan lähinnä soveltuvan väristä muhennosta.

Soveltaminen

On olemassa eri koulukuntia; jotkut ovat sitä mieltä, että mitä nopeammin opponentti tuntee jääneensä vähemmälle selityskyvylle, sitä parempi, mutta toiset sitten nauttivat nähdessään kuinka opponentti kiemurtelee ja vinkuu, ja asian mukaisesti pitkittävät toimintaa.

Ensimmäinen koulukunta usein kokeilee ensin argumentin tehoa kevyemmillä hutkaisuilla, ja jos siitä ei ole apua, lyövät oikein olan takaa siten, että argumentti siinä kovinkin vääntyy mutkalle. Opponentti ei luonnollisestikaan aina kykene ymmärtämään, että argumentti juuri ohimennen pyyhkäisi puolet hänen päästään tai, kevyehkön siltapalkin kyseessä ollessa, muussasi kaiken päälaen ja hartioiden väliltä.

Tällaisessa menettelyssä argumentaatioon käytetty raaka voima on erityisen tärkeätä, koska liian hennosti sovellettu argumentti ei väänny, vaan jatkaa matkaansa opponentin rippeiden mukana, ja inertiasta johtuen pakoon päässeen argumentin hallitseminen on usein varsin hankalaa.

Toinen koulukunta sitten saattaa soveltaa opponenttia vääntöpisteenä, tai sitten vääntää argumentin tämän ympäri siten, että opponentin on kovin, kovin vaikea päästä argumentista irti, saatika lähteä liikkeelle massiivisen argumentin täysin sitomana, jos vaikka sitten kykeeneekin vielä pikkusormeaan hiukan heiluttamaan.

Muita menettelyjä

Mahdollista on myös sitoa argumentti opponenttiin (tai päinvastoin, jos ei halua vääntää argumenttia -- mitä monet pitävät nössöilynä), ja upottaa tämä sitten mahdollisimman syvään kuiluun, ensisijaisesti sellaiseen jossa on joko paljon ja/tai kuumaa nestettä. Tulivuoren kraateri on tähän erityisen sopiva. Puristit pitävät tätä huonona menettelynä, koska opponentin mukana menetetään argumentti, jonka uudelleenkäyttö näin muuttuu huomattavan vaikeaksi, mutta toiset ovat sitä mieltä, että tärkeintä on reilu voitto eikä urheilumieli.

Vielä muut saattavat soveltaa argumenttiin lämmittäviä elementtejä, ja näin tehostetulla argumentilla saman tien hiillyttää opponentin luita myöten. Tämä ei kuitenkaan ole usein käytetty menettely, koska punahehkuinen argumentti on oleellisesti helpompi vääntää (kumpaankin suuntaan), kuin myös argumentin sisäinen vahvuus kärsii. Lisäksi liekitys on usein tehokkaampi menettely opponentin hiillostamiseen, vaikkakaan ei anna samanlaista tyydytystä kuin kunnon argumentilla hutkaisu.

Takaisin alkuun


This document CopyLeft © 1997 Olli Lounela