Alkukesä, 513 V.a. Martha-täti, kreivi Velacarin keittäjä, oli laittanut tytöille eväät matkalle.
Voileipiä, joissa oli yrttejä, juustoja ja erilaisia leikkeleitä välissä, pieniä makkaroita, pieniä savukaloja, paria lajia pikkelssiä, räiskäleitä ja hilloa, leivoksia, kylmää marjamehua ja simaa, useita tuoreita eksoottisia hedelmiä, joista en edes tunnistanut kuin viikunat. Korissa oli vieläpä kaikille pienet lautaset, haarukat, veitset, lasit ja lautasliinatkin.
Leipäkin oli kauneinta ja vaaleinta vehnäleipää.
Alkukesä, 513 V.a.
Nousimme satulasta. Moedra levitti nurmikolle muurin varjoon ison punavalkoruutuisen kankaan ja Karen nosti sen päälle hyvin suuren eväskorin. Meillä kaikilla oli jo kiljuva nälkä, sillä lounasaika oli mennyt huomaamatta ohi ajat sitten.
Eväskorissa oli kielivoileipiä, salaattia, paistettuja perunoita, vehnäleipää, voita, hillotorttuja, skonsseja ja kaksi pulloa farrginialaista viiniä. Sekä tietysti lautaset, lasit ja ruokailuvälineet.
Tulin hiukan surulliseksi, sillä perunoista tuli mieleeni koti. Muistin vuoden, jolloin jopa isä ja minä söimme usean viikon ajan vain perunaa, kalaa ja pettuleipää. Täällä minä nyt mässäilin herrasväen herkuilla. Ehkä kartano oli vaikeuksissa, mutta ruoassa ei ollut säästetty.
Loppukevät, 513 V.a
Otin eväslaatikot esiin, sillä minulla alkoi olla jo nälkä.
"Tästä riittää sinullekin, Nenella, jos tahdot. Vehnäleipää, välissä voita, etikkakurkkua, kanaa ja kastiketta, lisäksi klenettejä ja laimennettua punaviiniä", selitin.
"Klenettejä", Moedra ähkäisi ja nousi istumaan, toipuen salamannopeasti.
Ne olivat yksi hänen suosikkileivoksistaan; pieniä, brandyllä ja sitruunankuorella maustettuja pieniä friteerattuja .taikinasolmuja.. Nämä olivat katukeittiöstä, sillä niiden teko vaati paljon taitoa. Leivät olin sentään täyttänyt itse.